fbpx

Mikä on Ihmeiden oppikurssi?

Ihmeiden oppikurssi on kirja, joka ilmestyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1975 Foundation for Inner Peacen kustantamana. Kirjassa on kolme osaa, Teksti, Oppilaan työkirja ja Opettajan käsikirja. Lisäksi on ilmestynyt täydennysosa, joka sisältää osat Psykoterapia (tarkoitus, prosessi ja käytäntö) sekä Rukouksen laulu (rukous, anteeksianto, parantuminen)

Ihmeiden oppikurssi on julkaistu tähän mennessä 27 kielellä. Suomeksi Ihmeiden oppikurssi on ilmestynyt vuonna 2002 ja täydennysosa vuonna 2005. Molemmat on suomeksi kääntänyt Pirkko Pelkonen.

Ihmeiden oppikurssin synty

Syyskuun 21. päivänä vuonna 1965 Columbian yliopiston kliinisen psykologian professori Helen Schucman kuuli äänen, joka sanoi ”Tämä on Ihmeiden oppikurssi, kirjoita, ole hyvä!”.

Helen Schucman kertoo itse Ihmeiden oppikurssin johdannossa:

”Olin työssä arvostetussa ja erittäin akateemisessa ympäristössä, jossa toimin psykologina ja opettajana; taustaltani olin hyvin teoreettinen ja uskonnolliselta suunnaltani ateisti. Ja sitten tapahtui jotakin, joka laukaisi käyntiin tapahtumaketjun, jonka kaltaista en koskaan olisi voinut ennustaa. Osastoni esimies julisti odottamatta, että hän oli kyllästynyt ainaisiin vihaisiin ja aggressiivisiin tunteisiin, joita asenteemme heijasti ja päätteli, että ’täytyy olla jokin muu tapa’. Aivan kuin merkistä suostuin auttamaan häntä sen löytämisessä. Ilmeisesti Kurssi on tämä muu tapa.”

Ennen kuin Helen Schucman alkoi kuulla Ihmeiden oppikurssia sanelevan äänen, hän oli kolmen kuukauden aikana kokenut merkillisiä tapahtumia ja nähnyt symbolisia unia ja näkyjä, joista hän oli ollut huolissaan. Helenin työtoveri William (Bill) Thetford oli kehottanut tätä kirjoittamaan muistiin näitä kokemuksia. Silloin Helen kuuli äänen, jota hän kuvaa näin:

”Tuntui siltä, kuin se olisi sanellut minulle jonkinlaista nopeaa, sisäistä sanelua, jonka kirjoitin muistiin pikakirjoituslehtiöön. Kirjoitus ei koskaan ollut automaattista. Sen saattoi keskeyttää milloin tahansa ja aloittaa taas uudelleen myöhemmin. Se sai oloni tuntumaan hyvin vaikealta, mutta en koskaan vakavissani harkinnut lopettaa sitä. ” ”Minä kirjoitin ylös, mitä ääni minulle sanoi, luin sen Billille seuraavana päivänä ja hän kirjoitti sen koneella minun sanelustani.”

Tämä kirjoitusprosessi, jonka Helen ja Bill tekivät pääosin aamuisin Billin työhuoneessa suljettujen ovien takana, kesti noin seitsemän vuotta. Helen Schucmanin ja William Thetfordin nimet eivät esiinny kirjan kannessa, sillä he kokivat olevansa pelkästään kanavia, eivätkä siis kurssin luovia tekijöitä.

Ihmeiden oppikurssin rakenne ja tyyli

Kurssi etenee sekä tekstin että harjoitusten ja opettajan käsikirjan osalta suunnitellusti ja loogisesti. Kurssin on myös sanottu olevan ainoa henkinen teos, jossa ei ole yhtään kohtaa, jotka olisivat ristiriidassa keskenään. Kurssi esittää opetuksen sekä teoreettisella että käytännön tasolla, mutta korostaa enemmän käytäntöön soveltamista.

Kurssia ei ole tarkoitettu perustaksi millekään uudelle uskonnolle, kultille, dogmalle tai vastaavalle. Kurssin ainoa tarkoitus on osoittaa tie, jonka avulla jotkut ihmiset pystyvät löytämään sisäisen Opettajansa.

Merkittävää mielestäni on se, että Kurssin kustantaja ei ole koskaan mainostanut kurssia missään. Se on aina levinnyt vain ”puskaradion” kautta eli ihmiset ovat kertoneet toisilleen sen vaikutuksesta elämäänsä ja – todellakin ”IHMEISTÄ”.

Kurssin tiivistelmä ja kieli

”Tämä on ihmeiden oppikurssi. Se on pakollinen kurssi. Vapaaehtoista on vain se, milloin suoritat sen. Vapaa tahto ei tarkoita, että voisit määritellä opetussuunnitelman. Se tarkoittaa vain, että voit valita, mitä haluat opiskella tiettynä ajankohtana. Kurssin päämäärä ei ole opettaa rakkauden merkitystä, sillä se ylittää sen, mitä voidaan opettaa. Kurssin päämäärä on kuitenkin poistaa esteet rakkauden läsnäolon tietoisuuden tieltä, sillä rakkauden läsnäolo on sinun luonnollinen perintöosasi. Rakkauden vastakohta on pelko, mutta sillä, mikä on kaikenkattavaa, ei voilla vastakohtaa.

Tämä kurssi voidaan sen vuoksi tiivistää hyvin yksinkertaisella tavalla seuraavasti: Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Siinä on Jumalan rauha.

Tähän kohtaan loppuu joidenkin osalta kurssin opiskelu.

Se loppuu joiltakin siksi, että Kurssissa käytetään kristillistä sanastoa, kuten Jumala, Isä jne. Tämä on monille ylivoimainen kompastuskivi kurssin käyttämiseksi henkiseen kehittymiseen ja oman, sisäisen viisautensa äänen kuulemiseen. Jos tästä ei pääse yli, ei voi opiskella kurssia. Ei se mitään, sillä Kurssissa sanotaankin, ettei se ole tarkoitettu kaikille – on olemassa monia teitä samaan lopputulokseen.

Minä kirjoitan Ihmeiden oppikurssista siksi, että se on osoittautunut minulle oikeaksi tieksi pelosta rakkauteen. Levottomasta etsinnästä rauhaan, ahdistuksesta levolliseen luottamukseen – yksinkertaisesti sanottuna pelosta rakkauteen. Rakkaus ja luottamus ovat perusominaisuuksiamme, kurssin avulla poistamme mielestämme esteet niiden kokemiselle.

Vaadittavat olosuhteet joissa kurssia voi ”opiskella”

Opiskella – sana on lainausmerkeissä, sillä vaikka Ihmeiden oppikurssi onkin nimeltään kurssi, sitä ei voi perinteisessä mielessä opiskella. Siinä ei ole sellaista tietoa, joka pitäisi opetella ulkoa. ”Opiskelu” tapahtuu käytännön tilanteissa ja sen perusasia on sama kuin kaikissa henkisissä perinteissä, kehotus tai käsky – älä tee toiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Ihmeiden oppikurssi sanoo, että saat aina itsellesi sen, mitä annat toiselle.

Kurssista on sanottu, että se on psykologinen mielen harjoittamisen itseopiskelukurssi. Olennaisinta siinä kuitenkin on se, että ihmeitä eletään kaikkien muiden ihmisten kanssa. Kurssi käyttää sanaa veljemme – tällä tarkoitetaan jokaista (elävää olentoa) sukupuolesta riippumatta. Kurssi on kartta ulos helvetistä, jonka muodostaa oma osaamattomuutemme ihmissuhteissa. Oma mielemme, joka muodostaa tulkintoja, uskomuksia, tavoitteita, ongelmia ja niiden harhaisia ratkaisuja, on ainoa esteemme matkalla Jumalan rauhaan.