IHMEIDEN OPPIKURSSI – HELPPO JUTTU!

Otsikko on ensi näkemältä ehkä outo sille, joka on jo kurssiin vähän tutustunut. Aluksi oppiminen tuntuu tosi vaikealta, eikä kirjakaan muuta väitä. Mutta se lupaa, että helppous on saavutettavissa. Olen jo oppinut luottamaan tähän. Oppiminen on hyvin käytännönläheistä, toisin sanoen edistyminen koetaan arjen tilanteissa ja ihmissuhteissa, ei niinkään jonkun ”tiedon” kasaantumisessa. Voisi sanoa, että lopputulos on enemmän taitoa kuin tietoa.

Itselleni Ihmeiden oppikurssin opiskelu oli tosi vaikeaa ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden ajan. Se johtui siitä, että ajattelin olevani kovin viisas ja tietäväni kaikesta kaiken. Mitä älyllisemmin ja analyyttisemmin kurssia lähestyy, sen vaikeampaa sen opiskelu on. Mitä enemmän luulet tietäväsi mistä tahansa asiasta, sen monimutkaisempaa on saavuttaa siihen aito yhteys ja pitää sitä tuoreena ja avoimena uudelle.

Esimerkkinä tästä olkoon Eckhart Tollen opetus linnusta. Lapsi ihastelee lintua, jonka tiedät olevan joutsen. Älä silloin sano ”Se on joutsen”, vaan sano mieluummin ”Sitä kutsutaan joutseneksi”. Miksi näin? Siksi, että me ymmärrämme niin vähän kaikkeuden suuruudesta. Luulemme, että hallitsemme kaikkea sillä, että annamme sille nimen. Sen jälkeenhän joutsenkin on ”vain joutsen”. Mitäpä siitä, olen nähnyt niitä monta, mennään eteenpäin! Näin kuolevat läsnäolo, ihmetys ja kiitollisuus.

Mistä pitäisi aloittaa?

Ihmeiden oppikurssissa on kolme osaa, tekstiosa, oppilaan työkirja ja opettajan käsikirja. Lisäksi erillisenä ovat ilmestyneet lisäosat Rukouksen laulu ja Psykoterapia.

Mistä pitäisi aloittaa? Monet aloittavat tekstiosasta. Kirjassa ei ole mitään sääntöjä sille, miten sitä pitäisi opiskella. Ainoa ja kokemukseni mukaan välttämätön sääntö on se, että et aluksi yritä ymmärtää tai edes hyväksyä lukemaasi.

Tekstiosa on teoreettinen siltä osin, että se esittää ne periaatteet, joihin kurssin ajattelutapa perustuu. Ilman työkirjan harjoituksia teoria jää teoriaksi, eikä siirry käytäntöön, joten oppimista ei oikeasti tapahdu. Monet opiskelijat lukevat tekstiosaa ja istuvat opintopiireissä keskustelemassa siitä, mutta jättävät harjoitukset tekemättä tai vain lukevat niitä läpi. Näin ei tapahdu ihmeitä, joita kirja lupaa.

Tietäminen ja älykkyys – onko niistä apua?

Kun ensimmäisen kerran sain itse kirjan käsiini, kahlasin ”kuuliaisena ja kunnollisena” oppilaana kirjan kannesta kanteen läpi. En ymmärtänyt enkä oppinut yhtään mitään. Tällainen uskomus minulla oli oppimisesta ja opiskelusta. Luetaan oppikirja läpi, arvostellaan ja arvioidaan mielessä sen sisältöä, todetaan se hyväksi tai huonoksi. Jos pitää suorittaa jokin tutkinto, että saisi sertifikaatin tai oppiarvon, luetaan kirja uudestaan ja vielä uudestaan, jos se on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

Siihen aikaan arvostin tietoa. Ajattelin, että kunhan vain tiedän tarpeeksi, kykenen saavuttamaan kaiken mitä haluan. En vielä tiennyt että tieto ei ole sama asia kuin viisaus. Olin kieltämättä varsin älykäs, mutta en tiennyt sitäkään, että olemalla älykäs ei välttämättä kuitenkaan ole viisas. Kokemus osoittaa kyllä, että älykäs saattaa suoriutua tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu.

Totesin siis ensin, että ei tuo kirja kerro mitään olennaista eikä ratkaise mitään ongelmiani. Sieltä ei löytynyt taikasanaa tai onnellisuuden kaavaa. Jatkoin niiden etsimistä ja itsensä kehittämiseen tähtäävän kirjallisuuden lukemista ja kursseilla käymistä.

Mikä on tarpeen aluksi?

Lopulta tajusin, että hei, nämähän eivät toimi kuin vähän aikaa alussa! Sitten taas palaan vanhaan. Olin siihen mennessä jo kyllä kokeillut jopa IOK-tehtävien tekemistä. Tehtyäni noin 70 harjoitusta elämäni meni lopullisesti sekaisin moneksi vuodeksi, ja jätin kurssin kesken.

Jatkoin vieläkin itseni varassa, tahdonvoimaa käyttäen. Olin vakuuttunut siitä, että pystyisin hallitsemaan elämääni ja olosuhteitani, kunhan vain olisin tarpeeksi vahva. Se ei onnistunut.

Jokin jälki oli kuitenkin jäänyt siitä, että Ihmeiden oppikurssi ei ollut mikään tavallinen ”näin saat menestystä ja vaikutusvaltaa ja loppujen lopuksi kaiken mitä ikinä keksit haluta” – tyyppinen bestseller.

Tartuin uudestaan Ihmeiden oppikurssiin, ja aloitin Oppilaan työkirjasta. Yritin parhaani mukaan noudattaa kahta yleissääntöä, joka esitellään työkirjan alussa.

Ensimmäinen sääntö on, että harjoitukset pitää tehdä erittäin tarkasti juuri siten kuin neuvotaan. Se auttaa yleistämään annettuja opetuksia jokaiseen tilanteeseen, jossa on osallisena, sekä jokaiseen siihen liittyvään ihmiseen ja asiaan.

Toinen sääntö on, että et päätä mielessäsi, että joihinkin ihmisiin, tilanteisiin tai asioihin opetuksia ei voi soveltaa.

Harjoitusten yleistavoite on, että opit lisäämään kykyäsi soveltaa harjoittelemaasi aivan kaikkeen. Johdannossa sanotaan, että sinun on aluksi vaikea uskoa joihinkin ajatuksiin ja opetuksiin, joita työkirjassa esitetään, ja jotkut niistä saatavat näyttää kerrassaan hätkähdyttäviltä. Älä välitä siitä.

On myös tärkeätä muistaa, että harjoitusten opetuksiin ei tarvitse uskoa, niitä ei tarvitse hyväksyä niitä eikä niihin tarvitse edes suhtautua myönteisesti.

Tarvitaan pieni halukkuus ja suurta kärsivällisyyttä. Neal Donald Walsch on muistaakseni sanonut, että vain loputon kärsivällisyys tuottaa välittömiä ihmeitä. Pidin lausetta kummallisena kunnes aloin saada kokemuksia siitä, että se pitää paikkansa.

Kurssi alkaa toimia – ihmeitä tapahtuu

Olen tehnyt työkirjan harjoitukset kolme kertaa ja teen niitä nyt neljättä kierrosta. Tämä ei ole missään tapauksessa välttämätöntä. Itse kuitenkin koen, että jokapäiväiset ihmeet lisääntyvät, kun käytän aikaani kurssin ajatusten omaksumiseen ja kertaamiseen päivittäin.

Ihmeiden oppikurssi on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut! Olen saavuttanut mielenrauhan, joka ei vähästä järky. Olen siirtynyt pelon ajattelumallista luottamuksen ja rakkauden ajattelumalliin.

Työkirjan lopussa sanotaan: ”Tämä kurssi on alku eikä loppu.”
Olen kiitollinen ja odotan innostuneena uusia ihmeitä, joiden tiedän tapahtuvan.

Opettajan käsikirja – kurssin yhteenveto

Opettajan käsikirja kurssin lopussa on kysymys/vastaus – muotoinen. Siinä vastataan oppilaiden useimmin esittämiin kysymyksiin. Esimerkkinä ensimmäinen kysymys esipuheen jälkeen: Ketkä ovat Jumalan opettajia?

Käsikirjassa on vastaukset mm. kysymyksiin: ”Miten rauha on mahdollista tässä maailmassa?”, ”Onko jälleensyntyminen totta?”, ”Miten maailma tulee loppumaan?”.

Opettajan käsikirjan kohta 29., joka on viimeinen, on otsikoitu ”Mitä muihin kysymyksiin tulee”. Se alkaa näin: ”Tämän käsikirjan tarkoituksena ei ole vastata kaikkiin kysymyksiin, joita sekä opettaja että oppilas saattavat esittää. Se kattaa niistä itsea asiassa vain muutamia todennäköisimpiä, ja muodostaa lyhyen yhteenvedon tekstin ja harjoituskirjan keskeisistä käsitteistä.”

”Joissakin tapauksissa oppilaan on ehkä hyvä lukea ensin käsikirja. Jotkut saattavat onnistua paremmin aoittaessaan harjoituskirjasta. Ja joillekin saattaa olla tarpeen aloittaa tekstistä ja sen abstraktisemmalta tasolta. ”

”Mikä sopii kenellekin? Hyötyisikö joku enemmän pelkistä rukouksista? Saattaisiko joku tarvita vain hymyn, koska ei ole vielä valmis enempään? Kenenkään ei pitäisi yrittää vastata näihin kysymyksiin yksin. ”

Haluatko tietää lisää?

Ihmeiden oppikurssia ei mainosteta missään. Sitä on myyty maailmanlaajuisesti ainakin yli 3 miljoonaa kappaletta ja se on tällä hetkellä käännetty 27 kielelle. Suomenkielisen Ihmeiden oppikurssi – kirjan saat vaikkapa Prisman verkkokaupasta:
https://www.prisma.fi/fi/prisma/ihmeiden-oppikurssi-kovakantinen-kirja