”Anne, haluan sinun tietävän, että maailma on tänään paljon kirkkaampi ja ihmeellisempi siksi, että sinä olet olemassa.”
”Jospa vain tietäisit kaikki ne lahjat, joita annat. Et enää koskaan tuntisi itseäsi surulliseksi, vaan iloitsisit siitä, miten loistavaksi ja ihanaksi sinut on tehty!”
”En sano tätä siksi, että voisit paremmin, vaan siksi, että se on totta.”
Yllä olevat lainaukset ovat kirjeestä, jonka olen saanut ”Jumalalta”. Sen on muistiin merkinnyt Neale Donald Walsch, joka myös lähettää sen minulle sähköpostilla. Jos tuo Jumala-sana ei vielä karkottanut sinua, kehotan jatkamaan rohkeasti lukemista. Tämä ei ole uskonnollinen kirjoitus.
Noiden viestien lukeminen tuntuu hyvältä, ja olen saanut tänäänkin kanssaihmisiltäni palautetta, joka tukee tuota kirjeessä ollutta sanomaa. Olen iloinen, enkä tunne pienintäkään häpeää enkä epäilyä.
Aina ei ole tuntunut tältä. Kymmeniä vuosia en todellakaan uskonut mitään tällaista. Siinä taas amerikkalainen huijariguru imartelee hyväuskoisia, ja että muka oikein Jumalalta tullut viesti. VMP!
Opettele rakastamaan itseäsi
Opettelen rakastamaan itseäni. Vaadin fjoskus, että keho pystyisi parempiin suorituksiin ja olisi erilainen kuin se on. Sätin itseäni ja kehoani, arvostelen ja moitin.
Ensimmäinen askel tällä tiellä on se, että oppii kuuntelemaan omaa kehoaan. Tarkoitan tällä aivan konkreettisia asioita. Sitä, että pystyt tuntemaan ja kuvailemaan, miltä sinun mahassasi tuntuu. Että tiedät, mitkä lihaksesi ovat jännittyneitä. Että olet tietoinen siitä, missä asennossa kielesi on. Kiristeletkö hampaitasi tai rypistätkö otsaasi? Tuntuuko korvien ympärillä jännitystä? Miten hengität? Liikkuuko alavatsasi? Onko vyösi liian kireällä?
Tätä ensimmäistä askelta ja siihen liittyviä kysymyksiä voisi jatkaa sivukaupalla. Oman kehon kuunteleminen ei ole helppoa, jos on jo oikein hyvin oppinut olemaan kuuntelematta kehoasi. Kuten meistä useimmat. Jos olet vuosikausia vain tavoitellut jotakin itsesi ulkopuolelta tai jos olet piiskannut itseäsi tehdäksesi kehostasi vahvemman ja kauniimman. Saadaksesi jotakin tai tullaksesi joksikin.
Nyt on meneillään on hurja buumi koskien kehon tuntemuksia, kehon muokkaamista, keho parantamista. Sitä hoidetaan, sitä hemmotellaan, liotetaan, voidellaan, sitä mitataan ja hakkeroidaan, käännetään ja kaulitaan. Siltä kielletään jotakin ja se pakotetaan johonkin.
Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa on siitä huolimatta ihan oikeasti pysähtyä ja todella kuunnella kehoaan. Kehon inhoaminen ja myös sen palvominen ovat keinoja piilottaa kehon todelliset viestit.
Kehon kuunteleminen on ensimmäinen askel – ei kannata pysähtyä tälle tasolle. Keho on väliaikainen, keho on apuväline, sinä et ole keho. Olet paljon enemmän.
Vasta kun on olet oppinut kuuntelemaan kehoasi, voi oppia kuuntelemaan ajatuksiasi. Sitä kautta opit tuntemaan mielesi. Opit tuntemaan ensin ajattelevan mielesi, jonka tarkoituksena on olla apulaisesi, mutta tulet huomaamaan, että olet antanut itsesi sille orjaksi. Ja tästä pääset ytimeen, harjoittamaan oman ajattelevan mielesi niin, että siitä tulee sinulle uskollinen apulainen, ei isäntä.
Miksi itseään pitäisi rakastaa?
Itsensä rakastamisesta seuraa se, että alat rakastaa myös muita, kaikkea ympärilläsi. Sinusta tulee iloisempi ja onnellisempi. Siihen voi liittyä fyysisiä muutoksia kehossasi ja ihmissuhteissasi. Myös ympäristösi voi taianomaisesti muuttua. Sinun ei tarvitse aktiivisesti pyrkiä näihin muutoksiin eikä sinun tarvitse tahdonvoimallasi kontrolloida näistä mitään. Niin vain tapahtuu, sitten kun olet oppinut rakastamaan itseäsi.
Kun alkaa opiskella itsensä rakastamista, sen tuntuu aluksi tosi vaikealta, suorastaan helvetilliseltä. Joutuu kohtaamaan kaiken rakkaudettomuuden, ja se tuntuu kehossa, ajatuksissa ja tunteissa.
Käytän tästä prosessista myös määritelmää ”valtakunnan etsiminen”. Tämä ei ole uskonnollinen termi. Tästä jokaiselle mahdollisesta ja yhteisestä spirituaalisesta kokemuksesta Raamattu sanoo ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. Tämä on koko jutun ydin!
Tiedän, että ”valtakunta” on yhteinen ja yhtäläinen kokemus. Me olemme kaikki yhtä toistemme ja valtakunnan kanssa. Olemme unohtaneet sen ja kuvittelemme olevamme täällä yksin ja erillisiä.
Sanat ovat symboleja, jotka viittaavat johonkin, jota ei voi sanoilla kuvailla. Aivan kuten zen-sanontaa kuuluu: sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole itse kuu. Valtakunnasta voi käyttää mitä sanaa tahansa. Tärkeintä on kokemus. Kun ryhdyt pelottomasti ”etsimään valtakuntaa”, löydät portin, joka sopii juuri sinulle.