Mitä mindfulness oikein on? Jon Kabat-Zinn määrittelee sen tietoisuudeksi, jonka tarkoituksena on havaita arvostelematta ja luokittelematta mahdollisimman tarkoin kaikki se, mitä kunakin hetkenä tapahtuu.
Englanninkielinen sana mindfulness tarkoittaa huomaavaisuutta ja tarkkaavaisuutta. Saksaksi mindfulness on achtsamkeit. Paalinkielinen sana sati, joka on käännetty englanniksi sanalla mindfulness, on kuitenkin merkitykseltään laajempi kuin ne sanat, joilla sitä on yritetty kääntää. Suomeksi mindfulness käännetään sanoilla hyväksyvä, tietoinen läsnäolo.
Sati sisältää vähintään kolme asiaa, tietoisuuden, huomion ja muistamisen.
Tietoisuus tarkoittaa tässä sitä, että on tietoinen siitä, mitä kussakin hetkessä tapahtuu. Mitä tapahtuu minussa – kehossa, ajatuksissa ja tunteissa? Mitä tapahtuu ulkopuolellani, mitä voin nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa? Tietoisena oleminen on vain tietoisena olemista, ei minkään arvostelemista millään tavalla, ei myönteiseksi eikä kielteiseksi.
Huomio tarkoittaa huomion keskittämistä valittuun kohteeseen, tässä tapauksessa nyt-hetkessä tapahtuvaan, neutraalisti, eli arvostelematta hyväksyen sen, mitä on.
Muistaminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että koko ajan muistaa olla tarkkaavainen, valpas ja tietoinen ja kohdistaa huomionsa nykyhetkeen.
Länsimaiseen psykologiaan ja psykoterapiaan on omaksuttu harjoituksia zen-buddhalaisesta perinteestä. Samoja perusharjoituksia on käytetty kaikissa henkisissä ja hengellisissä perinteissä vuosituhansien ajan. Tämä koskee myös juutalais-kristillistä perinnettä.
Kreikan stoalaiset filosofit arvostivat “tarkkaavaisuutta” tai “nykyhetkeen keskittymistä”. Heidän tapoihinsa kuuluivat jatkuva valppaus ja mielen läsnäolo, tietoisuus itsestä, joka ei koskaan nuku.
Harjoitukset eivät ole minkään uskonnon tai filosofian yksinoikeuksia – henkisisissä perinteissä ikiaikoja harjoitettujen menetelmien päämäärä on sama. Tavoitteena on mielenrauha, itsetuntemus, myötätunto ja kyky toimia tarkoituksenmukaisesti kaikissa tilanteissa.