fbpx

Tarinani

Pakko  –  ja koska on tarpeeksi?

Suurimman osan ajastani tunnen itseni vapaaksi ja onnelliseksi.  Nykyisin.

Valitettavan suuri osa elämästäni kului reagoimiseen.  Tapahtui milloin mitäkin ja tunsin erilaisia tunteita, jotka “pakottivat” minut toimimaan tietyllä tavalla.  Useimmiten pakenin, sulkeuduin ja yritin estää jotakin tapahtumasta.  Harvoin hyökkäsin, mutta silloin sitäkin rajummin.

Asetin itselleni jatkuvasti tavoitteita ja päämääriä.  Poikkeuksetta saavutinkin ne silkalla tahdonvoimalla, paljolla tekemisellä ja tehokkaalla kontrolloinnilla.

Mutta kun saavutin päämäärän, se ei enää tuntunutkaan miltään, vaan oli  tavoiteltava jotakin muuta, lisää, enemmän. Ja  koko ajan tuntui, että MIKÄÄN ei riitä, koskaan ei ole tarpeeksi sitä tai tätä.  Mitä tahansa, mutta ei koskaan tarpeeksi.  Lisäksi tuntui siltä, että aika kului valtavalla vauhdilla, mitään ei oikein ehtinyt ja samalla mietti, että koska se elämä oikein alkaa?

Havahduin jossain vaiheessa onneksi kysymään: “Milloin on se sitten kun ja tarpeeksi?”.  Tajusin, että eihän tässä ole mitään tolkkua – en oikeasti ole onnellinen enkä tunne itseäni vapaaksi.  Asuin  Eirassa ja aamulenkkeilin Kaivopuistossa.  Seurustelin varsin miellyttävän ja tyylikkään miehen kanssa, hauskakin hän oli.  Kävin Stockalla shoppailemassa ja harrastin ruokaa ja viiniä. Olin kuitenkin jatkuvasti huolestunut tulevaisuudesta ja pienetkin asiat ärsyttivät minua.

Olin jo tutustunut monenlaisiin terapioihin ja kouluttanut itsetuntemusta ja itsensä kehittämistä useita vuosia.  Silloinen mentorini ja työnantajani,  kouluttaja ja terapeutti Pia Utria käytti  monia menetelmiä, joiden tehosta on vasta hiljattain tullut yleisesti hyväksyttyä, virallista tutkimustietoa.  En kuitenkaan siinä vaiheessa ollut ihan kokonaan sisäistänyt niitä omassa elämässäni.

Tarvitsin vielä kunnolla kuraa tuulettimeen, kovapäinen ja hallintatautinen perfektionisti kun olin ollut koko elämäni.  Kuten seikkailutarinoissa yleensäkin, sankari jossain vaiheessa menettää “kaiken”.  Niin tapahtui minullekin.  Elämällä on tapana antaa aina uusi tilaisuus oppia.  Joku saattaisi käyttää tässä kohtaa ilmaisua joko opit, tai itket ja opit.

Tarvitsin lisää itsetuntemusta ja läsnäoloa, sisäisen lapsen hoivaamista,  anteeksi antamista.  Oman ja toisten haavoittuvuuden tunnistamista. Sen hyväksymistä, että elämä on nyt ja siihen voi itse vaikuttaa.

Nyt jaan oppimani taidot niille, jotka haluavat säästää aikaa, päästä vapaaksi pakoista ja voida hyvin.  Nämä taidot lisäävät onnellisuutta ja auttavat saavuttamaan haluttuja muutoksia paitsi yksilötasolla, myös organisaatioissa, sillä yksilöistähän nekin muodostuvat.

Mitä tapahtui kun löysin läsnäolon voiman ja mindfulnessin?

Sairastuin keskivaikeaan masennukseen vuonna 2003.  Aloin toipua masennuksestani kun löysin Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima. Se oli tajunnan räjäyttävään oivallukseen johtava kokemus. Aloin tehdä kirjassa olevia harjoituksia. Kuuntelin Eckhart Tollen opetuksia satoja tunteja. Sitten löysin mindfulnessin. Opiskelin sitä ja läsnäoloa intohimoisesti vuosia. Aloin pitää levollisen läsnäolon kursseja ja mindfulness-kursseja vuonna 2009. Nyt uskon vakaasti, että en enää sairastu masennukseen. Se ei tarkoita, etteivätkö lyhyet alakulon, murheen ja epätoivon hetket kuuluisi elämääni.

Olen taistellut kymmeniä vuosia painoni kanssa, välillä olen ollut “ihannepainossa” eli oikeastaan alipainoinen, ja välillä taas painoni on lähennellyt sataa kiloa. Olen myös ollut tupakkariippuvainen, läheisriippuvainen, työriippuvainen ja lähes mistä-tahansa-riippuvainen.

Vuonna 2011 lopetin  vuosikymmeniä jatkuneen tupakoinnin mindfulnessin avulla ilman nikotiinikorvaushoitoa tai muutakaan korvaavaa toimintoa ja ilman painonnousua. Olin yrittänyt lopetusta useammankin kerran tahdonvoiman avulla. Aina kuitenkin retkahdin viimeistään kahden vuoden kuluttua uudelleen. Nyt uskon, että en enää koskaan tule tupakoimaan.

Tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan aikaisemmin aikuisikäni aikana! En käytä säännöllisesti mitään lääkettä. Verenpaineeni ja sokeriarvoni ovat normaalilukemissa ja paino pysyy kurissa ilman vahtimista. Nautin liikunnasta ja ulkoilusta, joka aikaisemmin oli minulle aina suorittamista. Olen tasapainossa ja tyytyväinen tavalliseen elämääni.

Tietoinen läsnäolo ja mindfulness palauttivat terveyteni, ja johtivat minut uuteen elämään. Yhteys omaan kehoon ja mieleen on aivan välttämätön, jotta voi kehittyä henkisesti ja hengellisesti.

Henkisyys, hengellisyys, spiritualiteetti

Nyt oli aika vielä jatkaa hengellistä etsintää, joka oli alkanut jo lapsena. Minulla on monia muistoja henkisestä etsinnästä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Muistan jo pienenä lapsena harjoittaneeni spontaanisti jonkinlaista meditaatiota ennen nukahtamista. Tässä tilassa tunsin laajenevani aivan valtavan kokoiseksi, täyttäen ensin huoneen, sitten koko talon, jossa asuin, ja edelleen jotenkin kuin koko maailmankaikkeuden. Se oli kokemuksena miellyttävä, lähes hurmiollinen. En silloin muista sanoittaneeni sitä ajatuksissani, se oli vain kokemus. Ensimmäisen koulussa äidinkielen tunnilla pitämäni esitelmän aiheena oli buddhalaisuus ja hindulaisuus. Mistä tuollainen kiinnostus tuli? En tiedä, kotini oli aivan tavallinen perusluterilainen koti. Kirkossa käytiin hautajaisissa ja häissä sekä joskus jouluna.

Olen tutustunut antaumuksella eri uskontoihin ja myös kristinuskon eri suuntauksiin. Olen myös työskennellyt kristillisten järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Vuosia sitten eräässä ratkaisevassa elämänvaiheessa minulla tarjottiin näkyvää paikkaa huomattavassa kristillisessä järjestössä. Valitsin toisen tien, vaikka minulle sanottiinkin, että ”meillä on katto korkealla ja seinät leveällä”. Niin todella olikin ja on edelleen. Silti tunsin, että sitoutuminen johonkin dogmaan tai doktriiniin olisi liian rajoittavaa. Tuokin valintani johti yhä syvemmälle vaikeuksiin siinä vaiheessa elämääni. Olen siitä kiitollinen, tarvitsin tämän kaiken ollakseni nyt siinä, missä olen.

Yleismaailmallinen uskonto on mahdottomuus, mutta yleismaailmallinen kokemus ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan myös välttämätön.

Ihmeiden oppikurssi – illuusioiden loppu

Olin tutustunut Ihmeiden oppikurssiin jo viime vuosituhannella. Hankin englanninkielisen A Course in Miracles-teoksen itselleni. Sitä ei vielä ollut suomenkielisenä. Olin nähnyt kirjan nimen joissakin itsensä kehittämistä käsittelevissä kirjoissa ja tulin uteliaaksi. Kirja oli saatavissa Kasarmikadun Era Nova-kirjakaupassa. Silloin ei vielä tilattu kirjoja Amazonista tai Adlibriksesta.

Muistan elävästi, kuinka aloin lukea kirjaa ja yritin epätoivoisesti löytää sieltä sen ihmeellisen ”taikasauvan”, joka muuttaisi kaiken nopeasti ja tehokkaasti. Kirjassa käytetty kristillinen terminologia tuntui oudolta ja vähän pelottavalta. Sanasto oli vaikeaa, mutta kahlasin kyllä kirjan melkein kokonaan lävitse. Totesin silloin, että ei se minua ainakaan auta. Kirja jäi hyllyyn hyvin moneksi vuodeksi.

Ensimmäinen yritykseni opiskella IOK:n harjoituksia

Jossain vaiheessa 90-luvun lopussa olin tilanteessa, jossa tartuin taas A Course in Miracles – kirjaan, koska viittaukset ja maininnat itseapukirjallisuudessa vain jatkuivat. Olin siinä vaiheessa lukenut mainittuja kirjoja metrikaupalla, mutta elämäni oli edelleen täynnä ihmissuhdevaikeuksia, rahavaikeuksia, kaikenlaisia sattumuksia. Todellisuus ei asettunut hallintaani, vaikka kuinka yritin.

Ihmeiden oppikurssissa on 365 harjoitusta. Aloin tehdä harjoituksia ja kirjoitin harjoituksista päiväkirjaa. Olin sitoutunut ja sitkeä, tosin minua häiritsi kovasti se, että en ymmärtänyt harjoituksista mitään. Jossain harjoituksen numero 70 kohdalla elämäni muuttui todella kaaosmaiseksi, dramaattiset muutokset ja äkilliset käänteet seurasivat toisiaan. Kaikki oli kuin vuoristorataa useiden vuosien ajan. Oli menestystä ja menetystä. Elämä alkoi olla pääosin menetystä siinä kohdassa, jossa sairastuin masennukseen. Kuten edellä olen kertonut, löysin kuitenkin sitä kautta läsnäolon ja mindfulnessin. Koin parantuneeni ja eläväni hyvää elämää. Vielä oli kuitenkin opittavaa, onneksi.

Kävi ilmi, että tämä Ihmeiden oppikurssi, IOK, todellakin on opas ulos harhoista ja todelliseen vapauteen.

Lisää ihmeiden oppikurssista kirjoituksessani Mikä on ihmeiden oppikurssi.